Hei!
Täällä kirjoittelee 21v, tuleva elomorsian 2014, Kuusankoskelta. Tuleva aviomies 22v ja häiden aikaan 23, minä 22v. Omakotitalo 2012 kesällä, 2 koiraa ja rentoa yhteiseloa taajamassa, ei ihan punainen tupa ja perunamaa, mutta melkein.
Minä opiskelen ja mies on kiinteistönhoitajana. Häitä juhlimme 2.8.2014.
Blogista innostuin lueskellessani muiden hääblogeja ja päätin, että miksen minäkin toisi julki omia ajatuksiani tuosta suuresta rouviintumisenpäivästä. Rakastan häähömpötystä, suunnittelua, haaveilua ja tietenkin sitä, kun saa jotain aikaiseksi asian tiimoilta.
Ensin meistä:
Tapasimme loppu kesästä 2011, Kouvolalaisessa yökerhossa.
Suhteemme alusta asti vietimme aikaa hyvin tiiviisti yhdessä, olin ihan ällikällä lyöty siitä, että voiko yöelämästä muka löytää jonkun noin mukavan ja rehdin tuntuisen ihmisen ja tositarkoituksella? Virallisesti seurustelemaan aloimme syyskuussa 2011. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana, emme paljoa yksin yöpyneet asunnoissamme vaan aina jomman kumman luona, samoin päivät. Keväällä 2012, tulimme siihen tulokseen, ettei tässä kahdessa taloudessa asumisessa ole mitään järkeä kun aina toinen kämppä on tyhjillään, joten päätimme alkaa etsiä yhteistä asuntoa lähiseudulta. Sopiva löytyikin kevään 2012 aikana ja pääsimme kesän aikana muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.
Siitä on nyt yli vuosi kun muutimme tähän unelmiemme taloon, keväällä 2013 eräänä iltana avomieheni saunan jälkeen teki jotain yllättävää.
Olin katsomassa televisiota olohuoneessamme ja ihmettelin, että mitä se nyt kolistelee ja mikä hänellä kestää kun en ollut saanut vielä leffaseuraa ja hetken kuluttua huomaan istuvani leuka lattiassa mies polvillaan edessäni sormusrasia kädessään ja kysyen minulta "Tulisitko sä mun vaimoks?" ja itkuhan siinä melkein pääsi, en nimittäin osannut ollenkaan odottaa hänen tekevän sitä, olin sitä salaa mielessäni toivonut ja ajatellut jonkin aikaa, mutta pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että kosintaa tulisi. Ei sen kosinnan tarvitse mikään niin suunniteltu ja erikoinen olla, tämä oli yhtä koskettavaa kuin mikä tahansa muu pitkälle suunniteltu ja järjestelty kosinta. Täydellinen!
Vastasin tietenkin myöntävästi. Reilu viikko tämän jälkeen päätimme tulevan the päivämme ja teimme ensimmäiset varauksen sen suhteen.
Nyt olemme turvallisesti matkalla avioliitonsatamaa, uskomattomalta se tuntuukin <3
-Mirka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti